Nettiyhteys

Etätyön ja monen (lapsen) vaatimus taitaa olla toimiva nettiyhteys. Mökilläkin ;(

1. Vaihtoehto

Järven toisella puolella, 1800 m päässä, mutta suorassa näköyhteydessä on Soneran 4G masto josta saa kyllä kohtuulliset nopeudet:

Myös Elisa ja DNA tarjoilevat 4G datayhteyksiä, mutta tuo on lähin tolppa.
Ja kyllähän nuo langattomat yhteydet aina tulevaisuudessa paranevat ja suuntaavaa ulkoista antennia voi myös käyttää. Kotona on tällä hetkellä yli 100/50 Mbit/s ulkoisella antennilla joka on suunnattu haluttuun tukiasemaan ja mokkulan asetuksissa on lukittu sen käyttämä 4G taajuusalue (1800MHz)

2. vaihtoehto

Mutta ihan viereen naapuritontille menee valokuitu ja siinä on mukana useita ylimääräisiä kuitupareja.Valokuituverkon rakentanut Kyläkuituyhdistys ilmoitti liittymismahdollisuuksista seuraavasti:

"Rakentamis- ja liittymäkustannus on 3000€ ja tämä edellyttää 24kk palvelusopimusta kun liittymä on toimitettu."

Valokuidun hankinta jälkeenpäin on tonnin enemmän kuin hankeaikana ja 4G liittymän hintaan verrattuna palvelusopimus ja nettiliittymämaksu yhteensä on myös yli kolminkertainen nykyiseen mobiililaajakaistaan verrattuna jossa ei ole edes määräaikaisuusehtoja.

Vertailu

	Mobiililaajakaista	Valokuitu
Rakentamis- ja liittymämaksu	antenni 100 euroa, suuntaus ja asennus omana työnä 0 euroa	3000 euroa
Palvelumaksut	0 euroa / kk	30 euroa / kk
Nettiyhteysmaksut	15 euroa / kk	25 euroa / kk (siis käytännössä 55 euroa kuussa)
Nopeus	4G 20/10 Mbit/s	100/100 Mbit/s
Edut	Halpa	Luotettava ja nopea
Haitat	Hitaampi, pätkii, hitaampi vaste	Kallis
Uhat	4G heikko kapasiteetti maaseudulla ja  ruuhkaisuus loma-aikoina	Kaapelirikon mahdollisuus
Mahdollisuudet	Tulevaisuudessa nopeus kasvaa. 5G Julkinen vaihtuva IP lisämaksusta	Suoraan TV yms palvelut (lisämaksusta) Kiinteä IP lisämaksusta

Nopeasti katsottuna 4G mokkula /reititin on järkevin vaihtoehto alkuun ja myöhemmin voidaan miettiä valokuidun hankintaa. Talon datakaapelointi mahdollistaa molempien käytön.

Kiinteistötoimitus ja maastotyöt

Heti syysloman tämän viikon maanantaina vuorossa oli vihdoin se pyykitys.
Maanmittausinsinöörin kanssa vaihdettiin muutama sähköposti ennen sitä ja hän saapui paikalle kellontarkasti hieman ennen yhdeksää.

Ensiksi aloitettiin kiinteistötoimitus ja tutkittiin sata vuotta vanhaa karttaa  ja siitä lähdettiin heti kohta maastotöihin.  Toimin apuhenkilönä E:n ollessa sairauslomalla.
Pyykitys sujui oikein hyvin ja uusia rajamerkkejä tarvittiin viisi kappaletta, itsekin sain vuorollani muutaman "lommin" naputtaa maaperään. Tontti rajautuu kahteen vanhaan kivipyykkiin. Ainoastaan pohjoiskulman pieni kuusikko aiheutti GPS-signaalin kanssa haasteita. Vai liekö harmaa pilviverho vaikuttanut asiaan?

Kiven juureen naputeltu pyykki pitäisi saada pilveen, mutta signaali oli tässä kohtaa heikko.

Muita huomioita:

• Onneksi saimme purettua vanhan rantaan kohdistuvan tierasitteen.
• Lisäksi kiinteistölle perustettiin 8m leveä tieoikeus.
• Lopuksi käytiin vielä laittamassa ihan viereisen rajanaapurin rajalle kepitys sillä rajalinja on mäen välissä ja sen "pyykistä pyykkiin" ei ole suoraa näköyhteyttä 
• Niin ja ihan lopuksi kahviteltiin ja tehtiin paperityöt loppuun

Viikon päästä pitäisi tulla paperit.

Nyt perjantaina näkyy kiinteistötunnus ja pinta-alaa tuli hieman yli 7000m2 josta vesialuetta noin 650m2.  

Vesialueen kulmiin ei mitään pyykkejä toki laitettu, mutta melko rantaan sellaiset "suuntalinjat" lyötiin. Venevalkamissa oli ennen järven pohjassa isot numeroidut luonnonkivipyykit, mutta jäät yms niitä ajansaatossa siirtelevät eli aika turhia ovat.

Vielä ei näy rajat karttapalvelussa, mutta jännityksellä odotellaan millaiset linjat piirrettiin.

Iloksemme huomasimme, että maanmittauslaitos oli julkaissut tuoreet ilmakuvat joista näkyy kesällä raivattu tonttimme.

Niin se kiinteistön nimi?

Ei siitä Mäkitorppaa tullutkaan. Se on nyt sitten Katajarinne!

Rakennustarkastaja kun valitti että olimme yhden katajan latvan katkaisseet...eiköhän se siitä toivu.

Lisätietoja lohkomisesta:

http://www.maanmittauslaitos.fi/kiinteistot/maanmittaustoimitukset/lisatietoa-lohkomisesta

"Rosessikuva": http://www.paikkatietopalvelu.fi/Suositus/Teknisen_ja_ymparistotoimen_paikkatietopohjaiset_asiointipalvelut/Liite14.pdf

Tehdasvierailu Alajärvellä

Saimme syyslomalla hienon tilaisuuden tutustua nykyaikaiseen hirsitehtaaseen.
Saavuimme Alajärvelle monen käännöksen kautta, mutta matka meni mukavasti.

Meille oli varattu näyttelytalo joka oli noin 180 m2 omakotitalo.

Pojan suosikkipaikka

Pihapensaassa pesää pitivät fasaanipoikue joka väisti sen verran kun pojan kanssa höntsäiltiin sählyä pihalla.

Tilaa oli yllin kyllin ja mukavaa oli. Saunaa ei saatu lämpimäksi kun hieno Tulikiven systeemi ei antanut kyllä "kipinää" kiukaalle.

Ainoa harmillinen juttu oli että E tuli vuorostaan kipeäksi ja suunnitelmat keilaamisesta piti luopua.

Seuraavaksi aamuksi meille oli sovittu tehdaskierros jonne menimme pojan kanssa E:n jäädessä lepäilemään esittelytalolle. Saimme kuulla yrityksen historian ja löysimme myös hyviä yhtymäkohtia hirsitalotuotantoon omasta perhepiiristämme. Esittely oli hyvä ja monipuolinen ja erittäin suositeltava. Kiitos!

Kävimme myös katsomassa lähistöllä olevaa päiväkotityömaata ja kylläpä lapsille tulee hienot ja sisäilmaltaan varmasti paremmat tilat.

Siitä sitten piti palata takaisin Tampereelle ja viedä E työterveyslääkärille. Pojan kanssa odottaessamme kävimme Finlaysonin nauttimassa myöhäisen lounaan siipiaterian muodossa.

Ensimmäinen tonttipalaveri

Elokuussa pidettiin palaveria tontilla. Paikalle tuli kunnan rakennustarkastaja joka katsasti talonpaikan ja totesi kantavuuden olevan riittävä.
Lisäksi keskusteltiin talousveden otosta huomioiden rajanaapurien kaivot/imeytyskentät ja imeytyskentän paikka huomoiden myös rajanaapurit.
Imeytyskentän paikka on tontin kaakkoisosassa joka menee järvestä pois päin.


Lisäksi pidettiin palaveria myös paikalle tulevan vastaavan mestarin kanssa ja keskustelimme tarjouskierroksesta ja talon pohjan ja toimintojen suunnittelusta ja LVIS-suunnitelmiin liittyvistä suuntaviivoista.

Tämän jälkeen homma meni vähäksi aikaa tauolle työkiireiden, arjen pyörittämisen ja harrastusten myötä.

Mutta kaikkea pientä tässä on syksyn mittaan tapahtunut.

Ilta-aurinko

Tällainen auringonlasku näkyy elokuun alussa ilta yhdeksältä tulevan talon päänäkymästä:

Seuraavana päivänä otettu kuva tontista lahden pohjukan "vastarannalta".

Ensimmäinen tarjous

Saimme vajaa viikko sitten ensimmäisen tarjouksen eräältä johtavalta hirsitalotoimittajalta.
Malli oli hieman muunneltu toisen johtavan hirsitalotoimittajan kirjasta. Täälläkin se on esitelty.
Kysymyskin kuuluu: kuka johtaa ja ketä?

Tarjoukseen on tutustuttu pintapuolisesti ja muutama asia siihen liittyen on tullut heti mieleen.

Tarjouspyyntöpohjaamme seuraavaa kierrosta varten käydään läpi pääsuunnittelijan/vastaavan kanssa jotta saamme yhteismittalliset ja meidän vaatimusten mukaiset tarjoukset jatkossa useammalta toimittajalta.

Pääsuunnittelija/vastaava on meidän tapauksessa näillä näkymin sama henkilö ja meillä onkin sovittu nyt ensimmäinen kokous samaan yhteyteen kun rakennustarkastaja saapuu tontille pidettävään ennakkovalmistelukokoukseen reilun viikon päästä.

Seuraava tehtävä olisikin laittaa Mäkitorpan mökki "neukkarikuntoon". Sen sisäseinäpintaa on tarkoitus hyödyntää suunnitelmien; piirustusten ja aikataulujen näyttämiseen.

Ennakkovalmistelukokous

Sovin rakennustarkastajan kanssa tapaamisesta kuukauden päähän ja hänen ehdotuksesta tapaamispaikaksi valittiin viraston sijasta tapaaminen tontilla.


Mukaan tulee arvatenkin myös uusi virkaan astuva rakennustarkarkastaja. Myös vastaava pyydetään paikalle.


Rakennustarkastajan alustava kommentti hankeeseen oli: "näyttää olevan kaavan mukainen".






Tontilta oli viety edellisen risusavotan aikana tehdyt kasat pois ja jäljellä on enää pientä keppiä ja risua jotka voidaan polttaa syksymmällä tontilla.


Viikonloppuna keskityttiin lähinnä vain mustikan poimintaan. Tuloksena oli neljä ämpärillistä eli putsattuna noin 24 litraa mustikkaa. Parasta tässä on se, että monet piirakkamarjat voi kerätä alle 100 m säteellä mökiltä ja itse asiassa nuokin marjat kerättiin juuri noilta nurkilta.





Mustkikoiden ja risujen jälkeen seuraavaksi taitaa eteen tulla kaislaviikatteen hankinta ja järviruo'n poisniittoa pariin otteeseen.